Jumalallinen Anime?

Olen (ainakin tähän mennessä) blogiani lähinnä peliblogina, mutta huomaan kirjoittavani taas animesta. No, en voi mitään, olen uponnut aika pahasti animesuohon sen jälkeen, kun liityin Tumblriin. Osoitan syyttävällä sormellani lähinnä Castraa, jota seuraan kyseisellä sivustolla, sillä ihan oikeasti ensin Pandora Hearts ja nyt Kamigami no Asobi.  Mmph.

Mutta nyt kuitenkin itse siihen animeen. En ole oikeasti ikinä välittänyt romantiikkagenrestä, oli se sitten kirja/leffa/sarja/mikä tahansa. Romantiikka on genrenä mielestäni jotenkin kamalan t-y-l-s-ä-ä, enkä oikein osaa määritellä, miksi se ei iske yhtään. Ehkä se liittyy siihen, että romantiikka on kaukana IRL –elämästäni? Tai siihen, että olen oikeasti todella epäempaattinen ihminen? Tai ehkä molempia? Mene ja tiedä sitten.

Otetaan siis uudestaan ja yritetään tällä kertaa puhua aiheesta, eli animesta nimeltä Kamigami no Asobi (alkoi 5.4.14 – loppuu hamassa tulevaisudessa). Äskeisen vuodatuksen perusteella saatat ihmetellä (älä huoli, minäkin ihmettelen), miten ihmeessä ajauduin romanttiseen haaremianimeen? Pitää tosin tässä välissä myöntää, että aika kauan vitkuttelin sen suhteen, alanko katsoa vaiko enkö ala katsoa, koska tiesin etukäteen, että romantiikkaa olisi luvassa (toisin kuin Twilightin kanssa, jonka kummitätini huijasi minut lukemaan). Narun toisessa päässä roikkui se fakta, että animessa olisi luvassa mytologiaa jumalten muodossa. Ja minähän olen lähes fanaattinen, mitä tulee mytologioihin, uskomuksiin, taruihin, jumaliin, luomiskertomuksiin ja kaikkeen sellaiseen. Fanaattinen minäni voitti järkevän minäni ja olen nyt katsonut ne kaikki seitsemän jaksoa, jotka ovat tähän mennessä ilmestyneet.

Aloitetaan siitä romantiikasta: olen ikuisesti kiitollinen siitä, että tässä animessa romantiikka ei ole yhtä pitkäveteistä kuin rehtorin puhe kevätjuhlassa (Twilight toimikoon taas varoittavana esimerkkinä). Kamigami no Asobissa romantiikka on mielestäni lähinnä hassua ja olen saanut siitä muutamat hyvät naurut. Juoni on muutenkin hieman köykäinen mielestäni, mutta se ei haittaa, kun on hauskuutta ja mytologioita.

Josta pääsemmekin suosikkiaiheeseeni, eli sarjan jumaliin. Parhaiten olen tutustunut itse kreikkalaisiin ja skandinaavisiin jumaliin, joten anteeksipyyntöni Susanoolle, Tsukiyomille ja Thotille, jotka jäävät väistämättä vähemmälle huomiolle. (Ja Wikipedian mukaan sillointällöin vilahta egyptiläinen kissamainen hahmo olisi Anubis, mutta henkilökohtaisesti pidin ja pidän häntä edelleen Bastetina, koska hän vaikuttaa a.) kissalta ja b.) naiselta, ei sakaalimieheltä.)

Voin kuvitella Zeuksen huutamassa "Pää poikki!"

Aloitanpa siis kreikkalaisista; tykkään Apollonista, jotenkin iloinen hölmö vain sopii auringon ja valon jumalalle. Apollon myös runouden ja laulamisen jumala, joten tätä puolta odotellessa;)
          Seuraavaksi olisi tämän veli Dionysos, jolla on mielestäni ihan mahtavasti potentiaalia, mutta harmikseni vaikuttaa jäävän sivuhahmoksi. Tai siis tämä tyyppi on viinin ja juhlimisen jumala, joten häneltä voisi jotenkin olettaa räväkkää bilettämistä tai jotakin sellaista, koska taruissa Dionysin juhlat eivät olleet mitään sivistynyttä viinin lipitystä ja keskustelua päivän politiikasta, vaan porukka marssi umpikännissä pitkin maita ja mantuja, hukuttaen murheensa pulloon. Eli vähän samaan tapaan kuin perijunttisuomalainenkin.
         Sitten heitän tähän väliin veljesten isän Zeuksen, joka on oikeasti sarjan suurin k*sipää, noin vain ottaa ja kidnappaa (myös ”oman” alueensa ulkopuolelta) jumalia kouluunsa oppimaan ihmisistä. Tästä pääsemme viimeiseen kreikkalaiseen, eli Haadekseen. Zeus ja Haades ovat veljeksiä (ja itse asiassa aikojen alussa arpaonni oli Zeuksen puolella, hänestä tuli taivaan ja muiden jumalten hallitsija, Haades sai kaikki kuolleet.) Tässä animessa odotan edelleen, että jossain vaiheessa Haades polttaa päreensä Zeuksen kanssa, koska tällaisessa järjestelyssähän Zeus nostaa itsensä reippaasti Haadeksen yläpuolelle, vaikka aiemmin he ovat olleet kutakuinkin tasoissa. Mytologiassa myös korostetaan Haadeksen oikeudenmukaisuutta ja animessa Zeuksen järjestelyt ovat kaikkea muuta kuin oikeudenmukaisia. Mutta muuten tykkään hahmona Haadeksesta, mieleeni ovat vähän hämärämmät tyypit. Ja Haades on muuten paitsi kuolleiden, niin myös rikkauksien jumala. Oletan siis, että hänen huoneensa/asuntonsa näyttää Smaugin luolalta. Itkupotkuraivarit tulee, jos tämä mielikuvani murskataan.

         Skandinaavit: ihan ensiksi on Loki, joka on tällä hetkellä suosikkihahmoni. Hän on hyvä esimerkki siitä, miten hahmon luonne on kehitelty alkuperäistä myyttiä mukaillen ja tämä on iso syy miksi tykkään Lokista (mutta ei ainoa).
          Sitten Balduriin, jonka animeversiosta en pidä, mutta toisaalta tunnetuin Bladurin juttu mytologiassa on tämän kuolema, jota ei varmaan tule animeen. Tai ainakin epäilen sitä suuresti.
           Hyppäys viimeiseen, eli Thoriin. Ensinkäkin on aika jännä juttu, että ainakin länsimaissa skandinaavisista jumalista nimenomaan Loki ja Thor tuntuvat olevan todella suosittuja (The Avengers), mutta tässä animessa Thor tuntuu olevan vain lisäkettä. Thor on mytologisessa mielessä tunnettu siitä, että on (fyysisesti) järjettömän vahva ja tyhmempi kuin vasemman jalan saapas ja todella tempperamenttinen. Jotenkin tuntuu, että niin kuin Dionyksenknin kohdalla, myös tämän hahmon juurista voisi repiä irti enemmänkin. Tällä hetkellä Thor kävisi lähinnä tapetista, mikä on mielestäni  hyvän hahmopontetiaalin tuhlaamista.  Ja missä on Mjölner, Thorin tunnusomainen vasara, jolla tämä loi salamoita ja kaatoi jättiläisiä?

         
Japanilaisista ja egyptiläisistä minulla ei ole juurikaan sanottavaa. Paitsi että Okamin Susanon ja Kamigami no Asobin Susanoon välinen eroavaisuus on hyvin koominen. Ja se, että Anubiksen korvat tuovat minulle edelleen mieleen kissan ja sitä kautta Bastetin. (Plus, olisi aika siistiä, jos animessa olisi edes yksi jumalatar)              Jumalattarista tulikin mieleeni, että aika messevä lopetus animelle olisi, että koululle saapuisi Hera, Zeuksen vaimo ja vetäisi kunnon kilarit miehelleen, sillä taruissa Hera kuvataan varsinaisena pirttihirmun esikuvana. Okei, ihan oikeasti tuollainen lopetus ajaisi varmaan sarjan seuraajat ainakin viiden vuoden shokkikoomaan. Joten en toivo joukkokoomaa.

Loppusanoiksi sen verran, että kuten huomasitte, puhuin sarjan hahmoista heidän ”jumalnimillään”, koska se tuntui luonnollisemmalta (ja koska muistan ne paremmin.) Nimien kirjoitusasuista valitsin aina sen, joka sopii minun suuhuni paremmin, tämän takia sanon esim. Balderia Balduriksi jne. Eläkää sen kanssa.