heppapelit part1

Okei, tämän blogin koomasta herääminen on ollut lähinnä vitsi, mutta nyt kun lukuloma alkoi, niin voisin tänne kirjoitella juttuja (tai sitten voisin ihan aikuistenoikeasti lukea). Mutta siis nyt läjäytän tähän teille postauksen, jota olen jo pidemmän aikaa suunnitellut, eli heppapelipostaus osa 1.

Olen ollut jo vuosikausia heppatyttö ja peli-ihminen, joten olen tutustunut melko moneen heppapeliin. Tässä ekassa osassa käsittelen sellaisia ”oikeita” pelejä, eli sellaisia, jotka ovat levyllä tms. Kakkososassa vuorossa on puolestaan netti- ja onlinepelit. Kaikkia maailman heppapelejä en kitenkaan ole pelannut ja listaan tähän vain niitä, joita olen. Suurimman osan näistä peleistä omistan itse ja ne ovat lähes kaikki tulleet Polluxista (nyk. PennyGirl, hevoshenkinen kirjakerho). Koska en ole enää jäsen, niin tässä listassa ei ole uusimpia kerhosta tulleita pelejä. Onnitteluni, jos kahlasit intron läpi (sapiskaa sille, joka skippasi sen), nyt pääsemme itse asiaan.

Tallitytöt ja Tallitytöt 2

Molemmat pelit ovat Artplantin ja Stabenfeldin käsialaa, ykkönen on julkaistu 2003 ja kakkonen 2004. Molemmat on saatavissa vain tietokoneelle, jos nyt näitä enää mistään saa. Kuten olettaa saattaa, grafiikat ovat melko… …mielenkiintoiset ja ohjaus tönkköä. Juoni on niin pliisu ja mitäänsanomaton, etten ikinä seurannut sitä, mutta wikipedian mukaan päähenkilöllä on molemmissa osissa ongelmia ja draamaa k*sipäisten pissisten ja poikaystävän kanssa. Peleissä tehdään kaikennäköisiä tallitöitä, sekä päästään ratsastamaan. Näistä tehtävistä saa rahaa, joilla voi ostaa juttuja ja kakkososassa tähtäimessä on oma hevonen. Tehtäviä ei ole edes kourallista ja niitä pitää tehdä uudestaan ja uudestaan, mikä on tappavan tylsää. Etenkin hidastempoisen kouluratsastuksen aikana meinaa haukotella leukansa sijoiltaan. Suosittelen näitä ihmisille, jotka metsästävät nostalgiaa, masokisteille tai elämäänsä kyllästyneille.  Muut kohderyhmät: jatkakaa lukemista, sillä on niitä parempiakin heppapelejä.

Starshine Legacy (4 –osainen sarja)

Sielunratsastajien salaisuus

Pine Hillin kartanon salaisuus

Pandoria – arvoitusten maa

Garnok –viimeinen salaisuus

Näin yleisesti: Starshinet ilmestyivät Polluxissa Tallityttöjen jälkeen, sarjan kehittelijöinä olivat Stabenfeld ja Hidden. Näköjään näitä voi ladata ainakin cdoncomista ja ebaystä, jos kirpparilta tai huutonetistä ei löydä. Starshinet  ilmestyivät vuosina 2004-2006 ja ovat grafiikoiltaan parempia kuin Tallitytöt ja toimivat paremmin. Ratkaisevana erona on kuitenkin mielestäni se, että toisin kuin parjaamissani Tallitytöissä (tai heppapeleissä ylipäätään), Starshineihin on edes yritetty kirjoittaa juonta. Ja se on rakkaat ystäväni, aivan hirveän iso plussa. Juonta on jopa niin paljon, että näistä peleistä on tehty aivan älyttömän nätisti piirretty sarjakuva (joka tosin jäi kesken). Ykköspeli alkaa sillä, että pieneen Jorvikin kaupunkiin muuttaa Lisa –niminen tyttö, jonka seurauksena alkaa tapahtumien vyöry (muinaisia ennustuksia, outoja kykyjä, hämäräperäisiä hiippareita, kohtaloita jne.) Jokaisessa osassa on samat henkilöt, mutta pelattava henkilö vaihtuu aina seuraavassa pelissä. Näissäkin peleissä grafiikat ovat kyllä hieman vanhentuneita ja siellä täällä on hölmöjä bugeja, mutta juonentyngän lisäksi plussaa tulee tunnelmasta, jota korostaa kylmät väreet nostattava musiikki. Ihan oikeasti, mielestäni esim. yksi kolmososan kentistä on pelottavampi kuin moni kauhupeli.  Vaikka kaikki neljä peliä toistavat pitkälti samaa kaavaa, juoni on hieman yllätyksetön ja hahmot karikatyyrimäisiä, on pelisarja kuitenkin pinnan yläpuolella, se on paljon parempi kuin useimmat heppapeilit (joissa vain tehdään kaavamaisesti tallitöitä). Suosittelen niille, jotka etsivät juonellista heppapeliä, eivätkä säikähdä paikoittain synkkiäkin värimaailmoja tai musiikkeja.  

Star Stable (4 osaa tässäkin)

Syksyn ratsastajat

Talvea kavioissa

Kevät satulassa

Kesä tallilla

SS on spinoff –sarja Starshineista, joten hahmot ja paikat ovat osittain samoja. Samoin tekijät ovat samoja. Toisin kuin edeltäjänsä, putkimaisen toimintaseikkailun sijaan SS on laajahko hiekkalaatikkohenkinen peli. Kuten perinteisesti heppapeleissä on tapana, myös tässä sarjassa hoidetaan heppaa ja ratsastellaan, mutta sen lisäksi toimitaan vielä muiden ihmisten juoksupoikana. Tietysti näistä tehtävistä saa massia, jolla saa parempia hevosia, joilla pääsee ratsastustehtäviä eteenpäin. Mukavaa on, että ainakin ratsastustehtävissä on erillaisia tehtäviä, eivätkä kaikki ole ihan läpihuutojuttuja. Jokaisen pelin loppuhuipentumana ovat Suuret Ratsastuskisat aina pelin teeman mukaisesti (syksy: maastoratsastus, talvi: esteratsastus, kevät: kouluratsastus ja kesä: lännenratsastus) Tämän pelin läpäisyyn uppoaa tuhottomasti aikaa, ei sen takia että se olisi vaikea, vaan sen takia, että pitää ratsastaa hitaalla hevosella valtavan maailman toiselta laidalta toiselle ja takaisin. Vuorokauden ajat vaihtuvat näyttävästi, mikä tietysti piristää hieman juoksupojan elämää. Muutenkin grafiikat ovat melko hyvän näköiset ja paikoitellen, esimerkiksi vuoren huipulta katsottuna, maisemat ovat upeat. Tietysti tässäkin pelissä on bugeja, kömpelyyttä ja notkopolvisia hevosia, mutta kokonaisuudessaan peli rullaa ihan hyvin etiäpäin.  Suosittelen kaikille, joita hepat vähäänkään kiinnostavat.

Unelmahevonen

Tämä on niin vanha peli että tilasin sen muistaakseni vielä markka-aikaan. Eli siis muinainen. Takakanteen valmistajaksi on merkitty Tiny Lady ja muistan lukeneeni joskus Villivarsasta tähän peliin liittyneen artikkelin. Siinä oltiin haastateltu pelin graafikkoa, (joka on Torniolainen) ja hän jutusteli, että monet pelin hevosista pohjautuivat nimiltään ja ulkonäöltään tosielämän kopukoihin. Peli on hyvin yksinkertainen klikkailuun pohjautuva hevosten hoitopeli, jossa niitä harjataan, ruokitaan ja siivotaan karsinoita, sekä käydään ratsastustunneilla, eli ihan peruskauraa. Animaatioiden määrä on minimissään ja grafiikat hyvin maalauksellista pikselimössöä, mikä tuo jännän ilmeen pelille. Ääninäyttely on klassista suomalaista: tasaista ja tönkköä. Plussana tosin mainittakoon, että yksinkertaisuutensa ja kaksiulotteisuutensa vuoksi peli ei pätki eikä bugeja ole.  Suosittelen kokeilemaan pahassa heppailukuumeessa olevalle vaikkapa ilmaista demoversiota, kokoversion ostamista kannattaa harkita kahdesti.

Hevostallin salaisuus

Tätä en ole pelannut loppuun saakka, koska pelin bugin takia en voinut tehdä yhtä tehtävää, mikä oli vältämätön juonen etenemisen kannalta. Ja nyt kun on uusi kone, jolla testata, niin se peli on kadonnut:( Tekijänä on Springdale, joka on tehnyt paljon muitakin hevospelejä. Hevostallin salaisuudessa tarina alkaa hevosen ostamisella, jonka jälkeen sitä treenataan ja hoidetaan, että päästään Suureen Ratsastuskilpailuun. Lisämausteen peliin tuo rinnalla kulkeva hmm.. salaisuus, joka liittyy talliin ja sen hevosiin. Grafiikoiltaan tämä on nätimpi (ja hieman realistisempi) kuin Star Stable, mutta tehtäviä on suppeammin tarjolla.  Suosittelen jälleenkerran hepoista kiinnostuneille, sillä hehän varmaan näitä heppapelejä pääasiassa pelaavat.

Muita heppapelejä (ja melkein heppapelejä):

Horsez:  Ubisoftin vuonna 2006 julkaisema peli DS:lle, pleikka 2:selle, PC:lle ja GameBoylle. Pelasin tätä serkuillani ja jotenkin en vain tajunnut tästä pelistä yhtään mitään. Tai siis se varsa ei tuntunut kasvavan millään ilveellä isoksi. Kokeilukerta päättyi siihen, että hermostuin ja rupesin pelaamaan Spyroa.

The Sims 3: Pets: EA:n vuonna 2011 julkaisema peli koneelle, pleikka kolmoselle 3DS:lle. Tässä on uutena elikkona hevoset ja muuten peli on sitä perussims-meinikiä. Mmm, ei minulla kai tähän ole muuta sanottavaa.

Barbie Horse Adventures:  Vaaleanpunaisuus, ranch ja palominohevonen. Ihana seikkailu kaikkien suosikkiblondin kanssa voi alkaa, jiihaa! Nimi tosiaan kertoo kaiken oleellisen tästä pelistä.

Tässä oli nimittäin tällein hieman suppeamman puoleinen katsaus heppapeleihin, mutta yrittäkääs selvitä. Kakkososan pyrin tekemään tämän kuun sisään. Jos sinulle tulee mieleen jokin mainitsemisen arvoinen peli, niin laita kommentteihin tulemaan, niin voin sitten lisäillä tänne;) Muutenkin minua saa heitellä kommenteilla ja muulla sensellaisella, mutta nyt minä jatkan Pokemon Emmerdaleani.